Ystävälläni Nahkiksella on salaisia ystäviä. Hän itse on ainut, joka näkee kys. ystävät. Me muut pääsemme tapaamaan ystäviä ainoastaan kameran linssiin liitetyn 52mm Koffka-Köhler -filtterin läpi.
Koska edellisestä postauksesta on niin vähän aikaa, on luontevaa jatkaa muusikoiden parissa. Kirjoitelman otsikko tulisi olla: Kuningas Pähkinä & Setä Tamu. En ole kuitenkaan onnistunut häksäämään otsikkofonttia näyttämään ääkkösiä. Pyrin tasapainottamaan tilanteen käyttämällä mahdollisimman paljon skandeja muissa yhteyksissä.
Alkuun pahoittelut laiskasta päivittelystä. Syytämme tällä kertaa yhdistelmää keittiöremontti & sitä välittömästi seurannutta ‘Jussi 2011′ -projektia Slovakian Bratislavassa, jonka sivutuotteena jääkiekkomaajoukkueemme toi tyypin/pojun/hemmon/kundin kotiin. Palataanpa tuota reissua edeltäviin tunnelmiin, eli jatketaan edellisen postauksen teemalla.
Päämajan muonitusosaston peruskunnostus alkaa olla loppusuorallaan, joten digitaalisen maailman häiriöt ja nyrjähdykset yleistyvät jälleen lähiaikoina.
Jatkoa aiemmalle postaukselle. Pari omakuvaa. Vähemmän lässytystä.
Matkapuhelin, kansankielellä kännykkä (Kännykkä on Nokian rekisteröimä tuotemerkki), on oiva kapistus yhteydenpitoon lähimmäisten tai esim. puhelinmyyjien kanssa. Minulla on niitä taskussa aina kaksi.
Tenavissa on tulevaisuus. Ainakin valokuvaajille. Kiltit vanhemmat haluavat tukea reppanaa valokuvaajatuttuaan ja helpointahan tällöin on tönäistä viaton lapsukainen kameran eteen. Ei tarvitse itse laittautua, eikä hymyillä sille yli-innokkaalle valokuvailijalle.
Mitä tulee, kun yhdistetään kaksi todella kovaa asiaa? No siitä tulee tietty jotain aivan uskomattoman kovaa. Näin tapahtui, kun blindfire ja Decoy Lab päättivät yhdistää pikkujoulunsa.
Phew. Olipas neuvottelut. Aiemmassa postauksessa tutuksi tullut tuhmia lapsia käsittelevä tonttu ei millään meinannut antaa lisempää kuvia esitettäväksi. Neuvotteluja ja kauppaa käytiin ankarasti.
Tuo kysymys hykerryttää ja kutkututtaa naperoita vuosittain, kun kesä saapuu talven keskelle. “Jooo!” huutavat kuorossa Lissu, Marko, Simo ja Tuija. Vain Kalevi piiloutuu pöydän alle mielessään epäilys ja vatsassa kipristys.
Ystävälläni Nahkiksella on salaisia ystäviä. Hän itse on ainut, joka näkee kys. ystävät. Me muut pääsemme tapaamaan ystäviä ainoastaan kameran linssiin liitetyn 52mm Koffka-Köhler -filtterin läpi.
Koska edellisestä postauksesta on niin vähän aikaa, on luontevaa jatkaa muusikoiden parissa. Kirjoitelman otsikko tulisi olla: Kuningas Pähkinä & Setä Tamu. En ole kuitenkaan onnistunut häksäämään otsikkofonttia näyttämään ääkkösiä. Pyrin tasapainottamaan tilanteen käyttämällä mahdollisimman paljon skandeja muissa yhteyksissä.
Alkuun pahoittelut laiskasta päivittelystä. Syytämme tällä kertaa yhdistelmää keittiöremontti & sitä välittömästi seurannutta ‘Jussi 2011′ -projektia Slovakian Bratislavassa, jonka sivutuotteena jääkiekkomaajoukkueemme toi tyypin/pojun/hemmon/kundin kotiin. Palataanpa tuota reissua edeltäviin tunnelmiin, eli jatketaan edellisen postauksen teemalla.
Päämajan muonitusosaston peruskunnostus alkaa olla loppusuorallaan, joten digitaalisen maailman häiriöt ja nyrjähdykset yleistyvät jälleen lähiaikoina.
Jatkoa aiemmalle postaukselle. Pari omakuvaa. Vähemmän lässytystä.
Matkapuhelin, kansankielellä kännykkä (Kännykkä on Nokian rekisteröimä tuotemerkki), on oiva kapistus yhteydenpitoon lähimmäisten tai esim. puhelinmyyjien kanssa. Minulla on niitä taskussa aina kaksi.
Tenavissa on tulevaisuus. Ainakin valokuvaajille. Kiltit vanhemmat haluavat tukea reppanaa valokuvaajatuttuaan ja helpointahan tällöin on tönäistä viaton lapsukainen kameran eteen. Ei tarvitse itse laittautua, eikä hymyillä sille yli-innokkaalle valokuvailijalle.
Mitä tulee, kun yhdistetään kaksi todella kovaa asiaa? No siitä tulee tietty jotain aivan uskomattoman kovaa. Näin tapahtui, kun blindfire ja Decoy Lab päättivät yhdistää pikkujoulunsa.
Phew. Olipas neuvottelut. Aiemmassa postauksessa tutuksi tullut tuhmia lapsia käsittelevä tonttu ei millään meinannut antaa lisempää kuvia esitettäväksi. Neuvotteluja ja kauppaa käytiin ankarasti.
Tuo kysymys hykerryttää ja kutkututtaa naperoita vuosittain, kun kesä saapuu talven keskelle. “Jooo!” huutavat kuorossa Lissu, Marko, Simo ja Tuija. Vain Kalevi piiloutuu pöydän alle mielessään epäilys ja vatsassa kipristys.
